Sanat kuvailemaan maailmaani ovat hukassa. Olen turvautunut Tumblriin. Vaikka ei itse osaa pukea oloaan sanoiksi, joku muu on onnistunut siinä.
Olen taas katsellut liikaa laihoja ja kauniita naisia ja mielipiteeni omasta naamastani on vahvistunut joka päivä:
Terapia ja psykologi pyörivät päässäni. Mutta enhän mitä niitä tarvitse, osaan ajatella ihan selkeästi. Ei minun itsekuvassa ole mitään väärää, minähän olen susiruma. Yritän peittää rumuuden hienoilla vaatteilla. Vaatteet ovat tietysti mustat.
Joskus jotkut kysyvät miksi minulla ei ole Tinderiä. Vastaan poikkeuksetta että minulla ei ole Tinder-naamaa. Minä oikeasti pelkään etten saisia huomiota siellä ulkonäköni takia. En halua kokeilla onko tämä totta vai ei. Vaikka tiedän sen olevan totta joku sisimissäni vielä yrittää huutaa jotain vastaan, mutta en saa siitä oikein selvää.